Panostajasta uuteen työuran vaiheeseen siirtyvä Juha Sarsama kuvaa matkaansa yhtiössä huikeina onnistumisina yhtälailla kuin karvaina epäonnistumisina. Vuoden 2008 rahoituskriisistä tuli johtamisen korkeakoulua pyytämättä ja yllättäen. Päällimmäisenä kuitenkin elää muutoksen ihana vaikeus. Kertokoon Juha itse tarkemmin:
Alkusyksystä 2007 pohdin parin vaihtoehdon välillä, kun paluu työelämään alkoi konkretisoitua lyhyen sapatin jälkeen. Elokuun loppupuolella päädyin aloittamaan Panostajalla kehitysjohtajana. Yhtiö, omistajat ja toiminta oli tuttua 90-luvun alkupuolelta, jolloin olin tehnyt töitä Panostajassa nuorena lakimiehenä. Silloinkin taloudessa meni kovaa ja korkealta.
Vajaan kuukauden päästä edessä olikin yllättäen uusi päätös – minulle tarjottiin toimitusjohtajan tehtävää. Päätin tarttua haasteeseen ja siitä tulikin tähänastisen työurani pisin rupeama yhden työnantajan palveluksessa. Matkaan on mahtunut huikeita onnistumisia, mutta myös karvaita epäonnistumisia. Vuoden 2008 rahoituskriisi oli johtamisen korkeakoulua pyytämättä ja yllättäen – maailma muuttui nopeasti toisen näköiseksi ja opin konkreettisesti, mitä tarkoittaa, kun strategian perusoletukset muuttuvat ja katoavat. Silloin myös strategian on muututtava.
Toimitusjohtajan työ on ajoittain hyvinkin yksinäistä ja vaativaa. Minulla on ollut onni työskennellä työyhteisössä, jossa omistajat, esimieheni ja kollegani ovat jakaneet samankaltaisen arvomaailman kanssani – se on ollut ehdoton ydin siihen, että hankalistakin paikoista on selvitty. Kiitos Matti Koskenkorva, Jukka Ala-Mello sekä kaikki kollegat Panostajassa ja sijoituskohteissamme. Toivon, että yrittäjyys, uudistuminen ja osaaminen sekä luottamus ja avoimuus ovat välittyneet myös meidän kaikkien työskentelystä läpi koko organisaation.
Pari asiaa on jäänyt näistä vuosista mieleen: Ihmiset ja muutos.
Vaikka pääomasijoittaminen perustuu tarkkaan analyysiin ja laskelmiin sekä konkreettisiin suunnitelmiin, niin paraskaan suunnitelma ei toteudu ilman ihmisiä, jotka sen toteuttavat. Kantavana ajatuksenamme on ollut, että emme kasvata ainoastaan parempia yhtiöitä vaan myös parempia johtajia. Itse olen oppinut valtavasti kaikilta teiltä, joiden kanssa olen saanut tänä aikana työskennellä ja uskon olevani taas hiukan parempi johtaja kuin olin ennen Panostaja uraani. Kiitos myös siitä.
Muutos on välttämätöntä ja itse lähes elän muutoksesta. Vaikka muutos tuntuukin joinain aamuina hankalalta möykyltä vatsanpohjassa, niin silti itse nautin enemmän siitä kuin rutiineista.
Meidän kaikkien ei tarvitse, eikä pidäkään olla samanlaisia. Siihen työhön, jota Panostajassa tehdään, liittyy kuitenkin melko olennaisena osana muutoksen tekeminen ja sen ihana vaikeus. Enkä usko, että muutostahti tulee hiljenemään.
Olen varma, että Panostaja tulee jatkossakin kehittämään ja kasvattamaan hyviä yhtiöitä ja erinomaisia johtajia ja ihmisiä.
Esimerkillisyys ei ole paras tapa vaikuttaa muihin, se on ainoa tapa. — Albert Schweitzer