Oman urani painopiste on ollut enemmän asiantuntija- ja projektinjohtotöissä kuin esimiestyössä. Esimiestyötä on kertynyt vuodesta 2008 lähtien, mutta esimiestyö on ollut aina sivuroolissa. Hyvä näin, ambitioni ei ole ollut johtamisessa, eikä näyttäisi suuntautuvan jatkossakaan siihen suuntaan.
Toisaalta esimiestyö on väistämätön ”paha” työelämässä. Koska näin on, siitä tulee tehdä hyve, sekä itselle että muille. Senpä takia päätin osallistua Hanken & SSE Executive Educationin ja Seedin järjestämään Esimiehestä johtajaksi -johtamisvalmennukseen. Lisäksi toimin hallituksen puheenjohtajana muutamassa yrityksessä. HPJ on hallitustyössä yleensä toimitusjohtajan esimies. Tämä on jokaisen yhtiön kannalta niin tärkeä tehtävä, että siihen on pakko hakea koulutusta.
Esimiehestä johtajaksi -johtamisvalmennuksen tavoitteena on ”parantaa suomalaista työelämää paremman johtamisen kautta.” Niin ylevä ja kunnianhimoinen, että pakkohan siitä oli innostua. Ei ole helppo uskoa, että omalla johtamisella parantaisi koko suomalaista työelämää, mutta yrittää pitää!
Lähtötilanne – minä johtajana
Kävelin peilin eteen ja tutkiskelin itseäni johtajana. Mikä on lähtötilanne ennen EJ-johtamisvalmennusta?
Vaikkei fokukseni eikä ambitioni ole ollut ihmisten johtamisessa ja johtaminen on ollut lähinnä sivuroolissa, niin totesin, että minulla on monta hyvää johtajan ominaisuutta ja olen monella tapaa ihan nykyaikainen johtaja. Mutta vielä enemmän minulla on opittavaa.
Oma johtamisfilosofiani on ”matalalta ja yhdessä”. Se tarkoittaa:
Avoimuus: jaan paljon tietoa ja mielipiteitä, heitän kysymyksiä ilmaan, en salaile lähtökohtaisesti mitään informaatiota. Kysymällä saa vastauksia ja näkemyksiä. Tyhjän saa kysymättäkin. Tietysti yrityssalaisuuden alaiset asiat ovat asia erikseen, niiden osalta mennään lain ja sopimusten mukaan.
Yhdessä: vaikken ole mikään supersosiaalinen tiimi-ihminen, niin 100 %:n varmaa tietoa on se, että useampi ihminen kontribuoi paremmin kuin yksi. Lopputulos on täysin varmasti parempi, jos esim. annat muutaman ihmisen lukea presentaatiosi kuin että väsäät sen yksin.
Kyseenalaistan, itseäni ja muita. Esimerkiksi hallitustyössä tämä tapahtuu ”kysymällä tyhmiä”. Usein ”tyhmä” kysymys ei ole tyhmä, vaan avaa vastaajan miettimään asiaa uudelta kantilta. Yhteinen tavoite on keksiä uusi kulma tarkasteltavaan asiaan.
Yritän kuunnella. Pitäisi sanoa ”kuuntelen”. Mutta tässä olen huono. Olen ekstrovertti, innostun helposti ja haluan kaikin tavoin olla dynaaminen. Rakastan kiirettä ja tohinaa. Kellokorttilaite itsessään ja vielä vähemmän se, että seisoo varttia ennen työpäivän päättymistä laitteen vieressä odottamassa, että pääsee leimaamaan, ei ole mun juttu. Kiirettä pitää olla, palloja pitää olla ilmassa koko ajan ja töistä pitää olla hankala irrottautua. Kysymys on sitoutuneisuudesta. Itse pitää olla sitoutunut, ja tiimiin pitää hankkia sitoutuneita ihmisiä. Omalla johtamisella tulee saada ihmiset sitoutuneeksi.
Johtaminen – elinikäinen oppimatka
Johtaminen on ihmisten välistä kanssakäymistä; en usko, että siinä lajissa kukaan on koskaan valmis. Johtaminen jos mikä onkin alue, jossa jatkuva parantaminen ja LEAN ovat elämänmittaisen oppimatkan taustalla vaikuttavia periaatteita.
Johtaminen on myös henkilökohtaista. On paljon päteviä periaatteita, jotka jokaisen meistä tulee soveltaa käytäntöön omaan persoonaan soveltuvasti. Johtamista ei voi mielestäni tiivistää kymmeneen yleispätevään sääntöön, koska jokainen johtaja ja alainen, sekä jokainen johtamistilanne, ovat erilaisia!